Not all who wander are lost

Tänäänkin vietettiin seitsemän tuntia laskettelemassa. Oltiin yhdet ensimmäisistä ylös menijöistä ja oltiin literally viimeiset alas tulijat. Vaikka sääret ovat mustelmilla ja koko kroppa on hieronnan tarpeessa en voi muuta sanoa kuin että täällä on ollut mahtavaa! Kivointa on se että mitä enemmän laskettelen sen itsevarmempi musta tulee ja tänään menin jopa alas mustaa rinnettä, mikä parin kerran jälkeen meni ihan piece of cake. Sitten kun oltiin mukavasti lämmitelty mentiin metsään puikkelehtimaan puiden väliin ja hyppyreihin hyppimään. Vaikka inhoan skibootsejä yli kaiken en voi odottaa että saan laittaa ne takaisin jalkaan. Haikein mutta iloisin mielen lähdemme huomenna kotiin päin. Ehkä jos minulla käy tuuri pääsen takaisin Big Skyhin ensi viikonloppuna. Fingers crossed!

Tätä löytyi kaupasta?! Pekoni hammastahnaa...