Herättiin yhdeksältä!! (whaaaat) ja otettiin metro Smithsoniaan. Siellä meidän ope sitten olikin vain että explore, ja seistiin siinä vain tumpit suorina Coran ja Andrian kanssa että mitä nyt. Nykissä kun meillä aina oli ohjelmaa ja tehtiin kaikki jutut yhdessä, täällä sitten meillä onkin vapaa-aikaa. DCssä kanssa outoa se että oli niin hiljaista, siistiä, avointa ja niin vähän ihmisä ja autoja verrattuna nykiin. Mentiin sitten lähimpään museo kahvilaan aamiaiselle ja vietettiin siellä aikaa katsomalla vine videoita. That's what we call exploring. Noei lähdettiin sitten kävelemään ja pidettiin taas photoshoot monumenttejen luona. Käväistiin Museum of Natural Historyssä ja yritettiin sitten löytää tiemme valkoiselle talolle. Itse valkoinen talo oli nyt semmonen valkoinen talo todella isolla pihalla, wau. Tämän jälkeen päätimme mennä takaisin hotellille katsomaan olympialaisia ja tilattiin sitten pizzat hotellille. #lazylife
Illemalla olimme menossa Kennedy Centeriin katsomaan teatteria jonne piti sitten pukeutua hienommin joten mekot päälle ja menoksi. Teatterin nimi oli Shear Madness, koominen murha näytelmä jonka lopuksi meidän, yleisön, piti liityä mukaan näytelmään. Oli kyllä aivan superi, niin hauska oli että itkin naurusta. Jos joku ikinä menee DChen toi on pakko nähdä!
DCssä meidän porukkaan liittyi noin 10 muuta oppilasta, tässä koko poppoo
Teatterin jälkeen ope halusi viedä meidät hänen lempi kuppilaan (keskellä yötä) ja metrossa tämmöset 10-15 vuotiaat alkaa huutelee meille kaikenlaista ja oli tosi epämukavaa olla siellä. Opettajat sanoivat että älkää välittäkö ja älkää antako heille huomiota mutta vaikeaa heidän huudot oli blokata. Sitten kun vihdoinkin noustiin junasta he taputtivat meillä. Siinä kyllä vähän naurettiin että wau miten noin nuoret ovat tuommoista oppineet. just joo. Kuitenkin se kuppila oli siisti ja yöruokakin maistui. Saavuttiin takaisin hotellille yhden jälkeen ainakin kokemuksia rikkaimpina jos sen niin voi sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti