Aikainen herätys jälleen kerran. Pakattiin laukut ja vietiin ne bell hoppiin ja haimme meidän viimeiset starbucksit. Otimme metron Arlingtonin hautausmaalle missä kävimme Kennedyn haudalla ja todistimme tuntemattoman sotilaan haudanvartijan vaihdon. Haudanvartijaaksi pääseminen on hyvin vaikea ja pitkä processi, kukatahansa ei voi tulla haudanvartijaksi. Vartijaksi tuleminen vaatii kahden vuoden sitoumuksen ja kuuden ensimmäisen kuukauden aikana he eivät saa puhua laisinkaan taikka jättää hautausmaata. Koko vartijoiden vaihtoprocessi on suunniteltu joka ikisen askeleen ja käden liikkeen myötä ja koko vaihdon aikana ainut ääni mikä kuului olivat heidän askeleet. Paitsi tietty kun Bodenin puhelin alkoi soimaan mutta muuten oli täysin hiljaista.
Vartijoiden vaihto seremonianjälkeen menimme tapaamaan senaattori Jon Testeriä Dirkens talolle. Siinä sitten jotkut kyselivät kaikenlaisia kysymyksiä häneltä että mitä hän haluaa muuttaa hallituksessa, mitkä ovat hänen näkökulmansa asioista jne. Mukava heppu se Tester oli, sen näki että hän oli Montanasta, haha. Aikamoinen työmatka hänellä kuitenkin on, joka viikonloppu hän matkustaa Montanaan ja joka maanantai takaisin DChen. Tapaamisen jälkeen minä, Cora, Andria, Boden, Kiersten ja Kim mentiin Lincoln's Waffle Shopiin brunssille ja söin parhaimmat vohvelit avec bacon and scrambled eggs jotka olen ikinä syönyt! Syömisen jälkeen kävelimme takaisin hotelille ja ohitimme Ford's teatterin missä Lincoln murhattiin.
Sitten olikin jo aika hakea laukut ja hypätä taxiin joka vei meidät Baltimoren lentokentälle. Siellä sain ensimmäistä kertaa ikinä security check free passin elikkä minun ei tarvinnut riisua takkia, irrottaa vyöta, ottaa nesteet laukusta, ei mitään! So cooool. Mutta sitten...Joillakin meistä ei ollut paikkoja meidän boardin passeissä joten menimme virkailijan luo kysymään meidän paikkoja. Koko lennollahan ei sitten ollut ainuttakaan paikkaa vapaana vaan lento olikin ylibuukattu ja meidän liput oli peruutettu. Siinä me sitten odoteltiin että saataisiin paikkoja mutta ei kukaan tietenkään peruuttanut mitään. Sitten virkailijat alkoivat kysymään vapaaehtoisia menemään myöhäsemmällä lennolla mutta ei niitäkään löytynyt koska koko itärannikkoon oli iskeytymässä yön aikana lumimyrsky. Asia oli sitten niin että jos me ei päästäis tälle lennolle olisimme jumissa Baltimoressa ainakin pari päivää riippuen säästä. Sen jälkeen että kaikki muut olivat boardanneet sanoivat että siellä oli vielä paikkoja minulle, Bodenille, Kierstenille ja opelle, joilla siis ei ollut lippuja. Siitähän me riemastuimme ja minä ja Boden kiiruhdamme meidän paikoille ja ei voi olla totta, siellä istuu jo joku. Palaamme takaisin terminaaliin ja toteamme että eihän siellä ollut paikkoja ja virkailijat olivat taas hirveän pahoillaan koska he olivat missanneet kokonaisen perheen kun he olivat boardaamassa. Virkailijat viivyttävät konetta puolisentuntia ja yrittävät saada lisää vapaaehtoisia. Vihdoinkin 800 dollarin vaiheessa ihmiset alkoivat antamaan heidän paikkoja ja me kaikki pääsimme lennolle. Sitäpaitsi saimme varmaan parhaimmat paikat turstiluokassa. Eka rivi business luokan jälkeen, järjettömästi jalkatilaa. Denverissä meillä oli hyvin vaihtoaikaa ja söimme sitten siellä ja Billingssin lennolla minä ja Boden istuttiin exit rivillä joten taas oli mukavasti jalkatilaa. Harmittaa olla takaisin Billingsissä mutta ei se mitään koska huomenna on lähtö Utahiin, peace out!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti