Torstai 13.2
Palattuamme Billingssiin oli tietysti halu mennä heti nukkumaan omaan sänkyyn mutta ei. Minähän valvon kahteen aamuyöhön saakka koska minun pitää pestä kaikki vaatteet matkaltamme jotka halusin mukaan seuraavalle matkalle. Lähtö oli heti koulun jälkeen joten tämä oli ainoa mahis pestä vaatteita. Ja ainiin sittenhän piti kanssa pakata, taas. Koulupäivä sujahti ohi, ei se edes tuntunut koululta yli viikon poissaolon jälkeen mutta oli hauska olla niiden opejen tunneilla jotka olivat mukana reissussa koska heidän kanssa bondasi ja nyt meillä on omat inside läpät ja tolleen. Koulun jälkeen ennen kuin aloimme lastaamaan tavaroita bussiin tuli koululle huumekoirat tarkistamaan laukut (perus). Kuulemma heillä on ollut paljon ongelmia huumeiden kanssa aiempina vuosina joten he haluavat välttää sen että kukaan edes ottaa niitä mukaansa. Tarkastuksen jälkeen veimme tavarat bussiin ja sitten alkoi matka kohti Targheeta, Wyomingia. Matkalla pysähdyimme illalliselle Arby'siin ja ruoan jälkeen nukuinkin oikein makeasti. Koko bussireissu kesti 7 tuntia!! Yhdellä Ryanilla oli koko reppu täynnä leffoja, joten niitäkin tuli katsottua siinä matkan varrella. Vihdoin perillä saatiin huoneet. Minä jaoin huoneen Coran ja Sarahin kanssa ja kun vihdoin saimme kaikki tavarat sisälle nukahdimme bums.
Perjantai 14.2
Aamiainen kahdeksalta jonka jälkeen vaihdoimme hiihto kamppeet päälle ja menoksi. Grand Targhee oli paikan nimi ja siellähän satoi lunta pyryttämällä koko päivän ajan. Siellä oli aivan sairaan paljon puuteri lunta, varmaan 30 cm!
Meitsihän ei ollut koskaan ennen hiihtänyt puuterissa joten siellä mä varmaan kaatuilin enemmän kuin pysyin pystyssä. Ainaskin oli pehmeä laskeutuminen, mutta kyllä se kaatuminen alkoi syödä itseluottamustani ja päätin palata takaisin mökkiin. Siellä tapasin yhden opeista (se joka oli kanssa nykissä ja dcssä) ja hänen poikansa ja kerroin sitten heille minun pyllähdyksistäni ja he varmaan aavistivat että olin luovuttamassa joten hehän kieltäytyivät jättämästä minua yksin mökkiin ja ottivat minut mukaansa. Hiihtohisseillä tapasimme toisen open joka oli kanssa viime reissulla mukana sekä Coran. Siinä sitten minä, Cora, opet ja open poika Isaac menimme kaikki yhdessä mikä oli kyllä päivän pelastus koska he kaikki odottivat ja kannustivat minua jatkamaan jotta minä pääsisin eroon peloistani. Iltäpäivän myötä satoi lunta lisää entisestään ja pilvet alkoivat laskeutumaan jotta kun tulimme huipulle emme pystyneet näkemään mitään eteemme. Se ei ollut ollenkaan kivaa ja koska emme pystyneet näkemään kättamme pidemmälle kadotin kaikki muut ja olin ihan lost että minne pitäisi mennä. No eihän sieltä voinut mennä muualle kuin als ja löysinkin yhtäkkiä isteni puiden keskellä, awesome. Sitten Cora alkoi huutelemaan minua ja löysin kuin löysinkin muut vähän matkan päästä. Vaikka näytti siltä että tämä päivä ei päättyisi hyvin kääntyi se kuitenkin paremmaksi ja olen hyvin iloinen että törmäsin opeen siellä mökissä. Hän on aivan varmasti minun lemppari.
Hissien suljettua pakkasimme kamppeemme ja veimme ne bussiin. Bussi matkaa jatkettiin viiden tunnin ajan jonka aikana pysähdyimme syömään. Minä menin viiden muun tyypin kanssa Sizzleriin syömään ja on kyllä on ollut niin siistiä kun näiden viime päivien aikana olen tavannut niin paljon lisää ihmisiä ja saanut niin paljon lisää kavereita ja kaikki vain on niin hyvin että hymyilyttää väkisin.
Kun vihdoin saavuttiin päämääräämme; Ogden, Utah, otin pitkän lämpimän suihkun ja katseltiin Coran ja Sarahin kanssa olympialaisia. Ennen nukkumaanmenoa pidimme kaikkien kesken lyhyen palaverin missä juttelimme seuraavasta päivästä jne. Olin kyllä ihan poikki puuteri lumi laskettelun jälkeen ja lihakset olivat tulessa. Huominen tulee aivan varmasti olemaan yhtä rankka jos ei rankempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti